Miten tukea lukiolaisen opiskelua ja itsearviointia?

Kurssilomake ja itsearviointi

Lukion matematiikan kursseillani on käytössä kurssilomake, jossa kurssitietojen ja mallikokeen lisäksi on arvosanakriteeristö. Kurssin aluksi opiskelijat valitsevat tavoitearvosanan ja tavoitearvosanaa tarkennetaan kurssin edetessä. Arvosanakriteerien viereen opiskelijat merkitsevät viikoittain kyseisen päivämäärän sen hetkisen osaamistasonsa kohdalle – välillä useamminkin. Tukea arvioon opiskelijat saavat testeistä, vertaisarvioinnista, opettajan kanssa käytävistä keskusteluista ja check-listasta (siitä lopussa).

Arvosanakriteerit_Johanna Keskitalo 21.1.2016.png

Kurssin edetessä opettaja keskustelee opiskelijoiden kanssa, miten työnteko on näkynyt osaamistasossa – välillä kahdestaan, välillä pienissä ryhmissä tai jopa koko ryhmän kesken. Jos opiskelija on tehnyt kurssilla paljon töitä, onko osaamistaso lähtenyt nousuun? Onko kotitehtävien tekemättä jättäminen näkynyt osaamisessa? Ilokseni välillä tavoitearvosanaa on nostettu alkutavoitteesta, koska opiskelija on innostunut kurssista ja yllättänyt itsensäkin työnteon määrällä.

Pienempään työmäärään tyytyvien opiskelijoiden kommentti kurssilomakkeen täyttämisestä ja opettajan kanssa viikoittain käytävästä keskustelusta oli, että ”jo kurssin aikana oli pakko alkaa tehdä töitä, koska ei halunnut joka viikko katsella huonoa arvosanaa ja keskustella opettajan kanssa liian vähäisestä työmäärästä”. Samalla moni opiskelija totesi ymmärtäneensä, että kursseilla on tehtävä töitä pitkäjänteisesti, eikä vain loppukiri juuri ennen koeviikkoa ole riittävä. Hyviä keskusteluja syntyi myös opiskelutaitojen kehittymisestä, ryhmätyön merkityksestä, opiskelijoiden vertaistuutoroinnista ja reflektion vaikutuksesta oman toiminnan arvioimiseen.

Huomasin myös, että kun opiskelijoiden kanssa kurssin alussa sovittiin yhdessä kurssin arviointiperusteet ja opiskelijat pääsivät vaikuttamaan kokonaisuuteen, he sitoutuivat paremmin deadlineihin ja sovittuihin töihin.

Kotitehtävien seurannastaKotitehtävien teko vs arvosana 2015

Toisena motivointikeinona olen käyttänyt lukuvuonna 2013-2014 keräämääni tilastoa opiskelijoiden arvosanoista ja kotitehtävien tekemisestä (lyhyt matematiikka ja pre-IB). Tieto opiskelijoiden kotitehtävämääristä on kerätty GoogleSheets-taulukolla ennen jokaista oppituntia. Itse en olisi osannut odottaa ihan noin voimakasta korrelaatiota!

 

Check-listat opiskelun tukena

Kolmas opiskelua tukeva keino on ollut check-lista. Check-listassa on kurssilla vaadittavat pohjatiedot, varsinaiset asiat ja soveltavammat aiheet. Kukin kohta sisältää monta alakohtaa, esimerkkinä ”osaan käyttää derivaattaa funktion ääriarvokohtien määrittämiseksi”. Kyseisen kohdan vieressä on maininta tehtävästä (s. 43, teht. 2), jolla voi mitata kyseisen asian osaamista, ja viittaus teoriaosioon tai opetusvideoon, josta apua löytyy tehtävän ratkaisemiseksi. Osa check-listoista on annettu sähköisesti ja opiskelijat ovat kopioineet pohjan tietokoneelleen ja täydentävät rukseja kurssin edetessä. Lista on myös tärkeä kokeeseen kerratessa, koska siitä voi testata osattavien aiheiden hallintaa. Samalla osa opiskelijoista on huomannut, että jos aiheet tuntuvat kovin vaikeilta, on parempi keskittyä muutamaan aiheeseen ja laskea jopa samoja tehtäviä uudestaan.

Tärkeää check-listoissa on, että ensimmäiset kohdat eivät ole liian vaikeita, jotta heikommat opiskelijat saisivat merkitä edes joitakin rasteja – liian vaikea alku vain lannistaisi motivaatiota. Toki haastetta pitää muistaa antaa, koska arvosana kymmenen kuvastaa jo korkeaa osaamista, aiheiden soveltamiskykyä ja jopa uuden luomista.

Opiskelijakin voi tarkistaa koettaan

Loppukokeessa olen kokenut toimivaksi neliosaisen prosessin:

1) Opiskelija tekee tavalliseen tapaan koetta 1-2 tuntia.

2) Opiskelija saa ottaa kirjan (tai Tabletkoulun materiaalin) ja muistiinpanot avuksi, ja korjaa näiden avulla koevastauksiaan käyttäen eriväristä kynää. Korjausten tuomista pistemääristä koepisteisiin on laskettu esim. 15 tai 20 prosenttia. Toki pisterajoissa on muistettu huomioida tämä ja kurssin läpäisyyn on pitänyt osoittaa riittävästi osaamista ilman materiaalin käyttöä.

3) Opiskelija saa opettajan malliratkaisun ja korjaa jälleen erivärisellä kynällä ratkaisujaan. Lisäksi hän vastaa itsearviointiin (ymmärsinkö tehtävän malliratkaisusta, jäikö malliratkaisu vielä epäselväksi, tuntuiko aihe kenties helpolta/perustasoiselta/työläältä).

4) Kokeen jälkeen opiskelijan kanssa on käyty koetta läpi, keskusteltu tehdystä työmäärästä ja suoriutumisesta ja pohdittu, minkä arvosanan opiskelija ansaitsee kurssista (saa vaikuttaa itse arvosanaan). Yllättävän kypsästi lukiolaisemme osaavat arvioida suoriutumistaan ja lähes kaikki arvosanaehdotukset ovat olleet samat, joita itsekin olen ajatellut!

Suurin osa opiskelijoista on kokenut tällaisen menetelmän olleen opettavaisempi kuin perinteinen loppukoe, jolloin kokeen palautuksen jälkeen on saatettu unohtaa jo teoria, eikä ole välttämättä katsottu malliratkaisuja saati opettajan koepaperiin tekemiä korjauksia.

 

Johanna Keskitalo
matematiikan opettaja
Turun normaalikoulun lukio

Yksi kommentti artikkeliin ”Miten tukea lukiolaisen opiskelua ja itsearviointia?

  1. Kiitos, kun jaoit menetelmäsi. Vaikuttaa hyvälle ja herättää pohtimaan oman arvioinnin rikastamista.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s