Sähköä kuvataiteen arviointiin!

Kiinnostavia mediavaikuttajia_ku3

Kurssin ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä kuva itseä kiinnostavasta mediavaikuttajasta kollaasi- ja sekatekniikalla.

TOMAS-hankkeen myötä innostuin tutkimaan ja kokeilemaan sähköisen arvioinnin mahdollisuuksia myös kuvataiteen kurssilla. Kuvataiteen arviointi on luonteeltaan pitkäkestoista ja vuorovaikutteista. Tarkoituksena on antaa tietoa opiskelijan edistymisestä ja samalla kannustaa häntä ilmaisemaan itseään rohkeasti luottaen omiin kuvallisiin oivalluksiinsa. Myös itsearviointitaitojen kehittyminen on keskeisessä roolissa.

Perinteisesti kuvataiteen kursseilla on käytetty erilaisia vihkoja ja portfolioita itsearvioinnin työkaluina ja samaan tehtävään soveltuvat luontevasti myös erilaiset blogit ja e-portfoliot. Myös muut uudenlaiset sähköiset työkalut antavat kiinnostavia vaihtoehtoja ja mahdollistavat entistä monipuolisempia arvioinnin ja palautteen muotoja. Sopivasti 3. jaksossa Helsingin normaalilyseossa oli ohjelmassa syventävä kuvataiteen kurssi Media ja kuvien viestit (KU3), johon myös sisällön puolesta sopi hyvin työskentely verkko-oppimisalustalla. Kurssilla oli 13 opiskelijaa ja siten se oli myös kokonsa puolesta hyvä ehdokas omalle kokeilulleni.

Käytännössä arviointi kuvataidetunneilla ja oppimisprosessien aikana jää usein opiskelijoilta enemmän tai vähemmän piiloon. Opettaja puolestaan on kurssin päättyessä perinteisessä tilanteessa: keskellä oppilastöiden kasoja arvioimassa tuloksia jälkikäteen. Vaikka apuna onkin kunkin tehtäväkokonaisuuden omat lähtökohdat, tavoitteet ja arviointiperusteet, käytäntö ei välttämättä palvele opiskelijaa tai opettajaakaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Otin tavoitteekseni tarkastella kurssin aikana neljää eri arviointinäkökulmaa: opiskelijan itsearviointia, opiskelijoiden vertaisarviointia, opettajan antamaa arviointia sekä opiskelijan antamaa kurssipalautetta.

Kurssin alussa pyysin opiskelijoita ensin pohtimaan pienissä ryhmissä millaista palautetta he mieluiten antavat ja saavat, kun vaihtoehtoina ovat esim. opettajan antama palaute ja vertaispalaute. Hyvin ennustettavasti opiskelijat eivät halunneet sen enempää antaa kuin saadakaan vertaisarviointia tai -palautetta muilta opiskelijoilta, ja parhaana arvioinnin ja palautteen muotona pidettiin opettajan perinteisesti antamaa palautetta.

Koulullamme on käytössä Edu20-verkko-oppimisalusta. Alusta on ollut käytössä jo useampia vuosia ja vähitellen siitä on tullut kaikille osapuolille tuttu ja toimiva oppimisympäristö. Alustalla on paljon mahdollisuuksia erilaisiin toimintoihin, KU3-kurssin arviointiin sovelsin kolmea eri työkalua: blogia, keskustelualuetta ja alustan tehtävien arvioinnin opettajan kommentti –kenttää. Lisäksi kurssin päätteeksi pidettyjen esitysten vertaispalautteen antamisessa käytimme Flinga-alustaa.

Itsearviointia blogeissa

Opiskelijoiden itsearviointiin käytimme kurssilla Edu20-alustan blogityökalua. Jokaiseen tehtäväkokonaisuuteen liittyen annoin muutamia kysymyksiä, joihin vastaamalla omaa harjoitustyötä tuli tarkastelluksi eri puolilta. Tarkoitukseni oli, että opiskelijat päivittäisivät omia blogejaan aina kunkin harjoituksen valmistuttua, mutta käytännössä vain muutama teki näin. Kurssin loppuun kasautuneet blogitehtävät jäivät noin puolelta enemmän tai vähemmän tekemättä.

Olen jo pidemmän aikaa soveltanut kuvataiteen kursseilla itsearviointiin erilaisia blogityökaluja ja olen huomannut, että suhteellisen tarkat kysymykset vievät arviointia parhaiten eteenpäin. Kirjoittaminen sinänsä koetaan kuitenkin kuvataiteen tunneilla usein vieraaksi ja jopa vääräksi ilmaisumuodoksi, mutta pidän siitä tiukasti kiinni siitä huolimatta. On erittäin tärkeää, että opiskelija joutuu sanallistamaan omaa kuvan tekemisen prosessiaan ja arvioimaan lopputulosta. Työskentely- ja oppimisprosessien kirjallinen pohdinta liittyy oleellisesti myös kuvataiteen lukiodiplomin edellyttämiin taitoihin.

Vertaisarviointia keskusteluissa ja flingassa

Vertaisarvioinnin idea ei siis innostanut opiskelijoita kurssin alussa, eikä tilanne valitettavasti juuri muuttunut matkan varrella. Jotta vertaisarviointi ei tuntuisi liian henkilökohtaiselta sovelsin siihen Edu20-alustan keskustelualuetta. Loin valmistuneisiin harjoitustehtäviin liittyviä keskustelukysymyksiä, joihin oli tarkoitus vastata pienissä ryhmissä. Jälleen kerran opiskelijoiden työt valmistuivat sen verran eri tahtiin, että keskustelun toteutuminen jäi vähän vaillinaiseksi. Ne kommentit, jotka alustalle asti pääsivät, olivat kuitenkin hyviä ja rakentavia ja opettajan näkökulmasta kiinnostavia.

vertaispalautteen aiheet

Kysymyksiä ja keskustelunaiheita (kuvakaappaus edu20-alustalta).

Kurssikokeena oppilaat esittelivät kurssin päätteeksi mediaseurantatehtävänsä tuloksia, ja kunkin esityksen päätteeksi muut opiskelijat kommentoivat esityksiä flingan kautta. Verkkoalusta toimi siihen tarkoitukseen mielestäni hyvin, ja opiskelijatkin pitivät siitä – ainakin hiukan. Kurssin päätteeksi oppilaat kommentoivat vertaispalautetta mm. seuraavasti:

”Mielestäni oppilaiden välinen vertaisarviointi ei ole tarpeellista opettajan arvioinnin lisäksi. Oppilaat kyllä itse kysyvät toisten mielipidettä työtä tehdessä, jos kokevat sen tarpeelliseksi.”

”En saanut paljoa irti siitä, että ohjeistettiin arvioimaan muiden töitä tai että omia töitä arvioitiin. Sain kavereilta hyödyllisiä neuvoja kun niitä tarvitsin ja itse kysyin.”

”Erilaisten arviointitapojen kokeilu oli mielenkiintoista, mutta en kuitenkaan koe saaneeni siitä mitään uutta. Pidin tosin vertaisarvioinnista, sillä siinä sai pohtia muiden tekemiä töitä kriittisesti.”

”…oppilaat eivät välttämättä osaa arvioida muiden töitä kovin objektiivisesti, joten vertaisarviointi ei toimi.”

”Toisten töiden arvioiminen on aina vähän kiusallista, mutta sekin riippuu tilanteesta. Palautteen antaminen esitelmille toimi mielestäni hyvin, vaikka välillä tuntui, että sanottavaa piti keksiä väkisin.”

flinga-palaute-esimerkki

Flinga-tehtävä ja yksi esimerkkipalaute. Muokattu kuvakaappaus (oppilaan nimi poistettu).

Aikasyöppö sanallinen palaute

Itse päätin soveltaa Edu20-alustan mahdollisuutta antaa sanallista palautetta tehtävien arvioinnin yhteydessä. Juuri ennen kurssin loppua kävin läpi kaikki valmistuneet työt ja kirjoitin kustakin muutaman rivin. Vaikka sanallisen palautteen antaminen on opettajankin näkökulmasta kiinnostavaa, on se myös ennen kaikkea tavattoman hidasta! Kolmetoista opiskelijaa, viisi harjoitustehtävää… siitä tulee aika pian melkoinen määrä tekstiä! Onneksi osa tehtävistä oli ryhmätöitä.

Pienen syventävän ryhmän kanssa tehtäväkohtaisen sanallisen palautteen antaminen on mahdollista, isompien ryhmien kanssa ei ainakaan siten, että palautteen antaminen jäisi kurssin loppuun. Tässä onkin omasta näkökulmastani yksi tärkein tämän kokeilun kautta vahvistunut vanha ajatus ja kiinnostavin kehittämisen paikka: miten saisin järjestettyä aikatauluni siten, että antaisin opiskelijoille normaalien opetuskeskustelujen lisäksi ”virallista” arviointia ja palautetta jo kurssin aikana! Tässä yksi esimerkki opiskelijalle annetusta sanallisesta palautteesta:

”Mediavaikuttajakuvasi reipas ja ronski maalauksellinen jälki, hallittu niukka värimaailma ja rennonoloinen sommitelma toimivat yhteen todella hyvin. Kiinnostava lopputulos herättää uteliaisuuden myös valittua henkilöä kohtaan. (9)”

Keskustelevaa kurssipalautetta

Olen aikaisemmin pyytänyt opiskelijoilta kurssipalautteita omien blogien kautta, mutta yhteisen keskustelualustan käyttäminen tuntui sopivan tällä kertaa paremmin. Pyysin oppilaita pohtimaan kurssin tavoitteiden toteutumista, mielenkiintoisinta sisältöä sekä sitä mitä kurssista jäi talteen jatkoa varten. Keskustelualueen aiheittain ketjuuntuvat kommentit toimivat erittäin hyvin jatkokehittelyn pohjana.

KU3-kurssi sai (tästä hivenen ärsyttävästä arviointi- ja palauteprojektistaan huolimatta) opiskelijoilta oikein hyviä arvioita. Tehtävät koettiin kiinnostaviksi ja innostaviksi ja opittiin aivan uusia mielenkiintoisia asioita, tekniikoita ja ilmaisukeinoja. Kurssi sai myös sopivasti kritiikkiä, mikä kertoo siitä, että koulumme opiskelijat uskaltavat antaa avoimesti palautetta myös opettajille. Olen itsekin kokolailla tyytyväinen kurssin kokonaisuuteen ja lopputulemaan. Erityisen tyytyväinen olen myös siihen, että TOMAS-hanke pisti uutta vettä virtaamaan omiin arvioinnin rattaisiin.

Hannele Parviala
Kuvataiteen lehtori TaM
Helsingin normaalilyseo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s