Kielten arvioinnista lukiossa

//Annu Ojala, englannin opettaja, Viikin normaalikoulu

Uudet lukion opetussuunnitelmat ovat herättäneet keskustelua arvioinnista. Keskustelujen pohjustuksena Jyväskylän norssin englannin lehtori Pirjo Pollari kävi syksyllä 2016 puhumassa arvioinnista Viikin norssin opettajille. Tämä teksti perustuu kollegoideni Merja Auvisen (englanti) ja Pauli Kajanderin (ruotsi) kanssa käymiini keskusteluihin. Uusi LOPS on vasta työn alla ja keskustelumme alkuvaiheessa. Mielessä on erilaisia kysymyksiä.

Formatiivinen ja summatiivinen arviointi

Opettajan palautteen, itsearvioinnin ja vertaispalautteen tulisi perustua kurssikohtaisiin tavoitteisiin. Tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen läpikäynti kurssin alussa on tärkeää. Ensimmäisellä tunnilla käymme läpi kurssin keskeiset aihepiirit, viestintätilanteet ja rakenteet. Puhumme arviointikriteereistä. Näihin tavoitteisiin ja arviointikriteereihin palataan kurssin aikana ja erityisesti kurssin lopussa.

Uusi LOPS korostaa, että arvioinnin tehtävä on edistää opiskelijoiden oppimista. Opettajan antama palaute sekä itse- ja vertaisarviointi ohjaavat opiskelijaa. Koulutuksissa puhutaan formatiivisesta ja summatiivisesta arvioinnista. Formatiivisen arvioinnin tavoitteena on edistää oppimista (assessment for learning). Summatiivinen arviointi puolestaan (assessment of learning) kuvaa lopputulosta.

Esityksessään Pirjo Pollari totesi, ettei summatiivista arviointia voi käyttää formatiivisesti, koska niillä on eri funktiot. Tämä arviointiin liittyvä ajatus on hämmentänyt meitä, sillä kurssin aikainen arviointimme lienee tällä hetkellä formatiivis-summatiivista. Opiskelijat tekevät kurssin aikana yleensä 2-5 kirjallista/suullista työtä, joista saavat palautetta opettajalta (ja muilta opiskelijoilta). Palaute on usein korjausvihjeiden muodossa eli oppimista tukevaa formatiivista arviointia. Lisäksi opiskelija saa tehtävästä usein myös pisteet/arvosanan tms., jonka opettaja kirjaa ylös. Onko tällainen pisteytetty arviointi aina summatiivista, sillä nämä kurssin aikana tehdyt työt vaikuttavat kurssiarvosanaan, joka ei tietenkään perustu ainoastaan koeviikon summatiiviseen kokeeseen? Vai voiko ajatella, että pisteytettykin työ voi olla formatiivista arviointia, jos kurssiarvioinnissa keskeistä ei ole tehtävistä saadut pisteet vaan se, että tehtävä on suoritettu omalla taitotasolla?

Olemme olleet tyytyväisiä arviointikäytäntöihimme, jotka mielestämme kannustavat jatkuvaan työskentelyyn (jatkuvasta näytöstä ei ehkä voi enää puhua, koska sekin lienee summatiivista) ja antavat monipuolista näyttöä työskentelystä. Lisäksi opiskelija saa jatkuvasti oppimista tukevaa palautetta tavoitteiden savuttamisesta. Mielestämme tämä on ollut kielten opetuksen vahvuus.

Myös opiskelijat kokevat pienet osasuoritukset mielekkäämmiksi kuin isot kurssikokeet. Tuntuisi takapakilta palata nykyistä suurempaan summatiiviseen kurssikokeeseen, jolla olisi keskeinen merkitys kurssiarvosanan muodostuksessa. Sen sijaan ja olemme kiinnostuneita koepäivän hyödyntämisestä tehokkaammin muilla tavoin (suulliset esitykset, portfolioiden esittely jne.).

 

Itsearvointi

Oman oppimisen ja työskentelyn arviointi tulisi perustua kurssin alussa nimettyihin tavoitteisiin. Henkilökohtaisten kurssikohtaisten tavoitteiden asettaminen ei toimi kovin hyvin lukiossa, sillä kurssin aikajänne on liian lyhyt ja opiskelijat kirjaavat tavoitteeksi opettajan esittelemän kurssin sisällön ja tavoitteet. Kursseilla olisi kuitenkin hyvä olla elementtejä, joita opiskelija voi itse valita ja suunnitella (valinnaistekstit ja -tehtävät, pari- tai ryhmätyöskentely, projektityö jne.). Silloin opiskelijan olisi lopputuloksen lisäksi hyvä arvioida myös omaa työskentelyään ja sitä, kuinka kunnianhimoisia omat valinnat olivat.

On tärkeää, että opiskelija pysähtyy arvioimaan omaa työskentelyään viimeistään kurssin puolivälissä. Opettajan kysymykset ovat tärkeä työväline. Mitä olen oppinut? Miten olen opiskellut kotona/koulussa, parin kanssa tai ryhmässä?

Itsearviointiin palataan kurssin lopussa kysymysten muodossa. Suosimme työskentelyä, jossa opiskelija säilyttää omat kirjalliset ja suulliset työnsä ja palaa niihin kurssin lopussa itsearvioinnin yhteydessä. Osa kysymyksistä liittyy suoraan kurssin aikana tehtyihin tehtäviin ja niistä saatuun palautteeseen.

Yleensä opiskelijoita pyydetään kurssin lopussa antamaan itselleen kurssiarvosana. Annettu arvosana pitää perustella. Tätä ennen on tärkeä ensin yhdessä palata kurssin alussa nimettyihin tavoitteisiin ja käydä läpi kurssin aikana tehdyt työt, joihin arviointi perustuu. Tällaiset konkreettiset työkalut tukevat realistista itsearviointia.

 

Vertaispalaute

Suosimme termiä ’vertaispalaute’ vertaisarvioinnin sijaan. Vertaispalautteen anto toimii kielissä parhaiten, kun opiskelijat saavat siihen tukea kysymysten muodossa. Samalla opettaja voi kysymysten muodossa vielä kerran tuoda esiin, mikä harjoituksessa oli keskeistä eli mikä harjoituksen tavoite oli.

Opiskelijamme antavat säännöllisesti palautetta toistensa kirjoitustehtävistä, jolloin kysymyksissä yleensä keskitytään harjoiteltuun tekstityyppiin (puhe, argumentoiva essee jne.). Palaute kirjoitetaan kirjoitustehtävän perään, jolloin opettaja näkee sekä tekstin että siitä annetun palautteen. Äidinkielen opinnot tukevat hyvin vieraskielisten tekstien sisällön ja eri tekstityyppien kommentointia.

Kielivirheiden korjaamiseen ja korjausehdotuksien tekoon tarvitaan opettajaa, sillä hyvätkään opiskelijat eivät ole kovin taitavia toisten tekstien korjauksessa. Opiskelijat kuitenkin osaavat korjata toistensa virheitä opettajan antamien korjausvihjeiden avulla (esim. lyhenteet marginaalissa). Tällainen tekstin muokkaaminen kannattaa tehdä tunnilla pareittain/ryhmissä.

Opiskelijamme ovat antaneet Edmodon pienryhmissä palautetta myös toistensa videoista. Tässäkin palautteessa on opettajan kysymysten avulla keskitytty kunkin tehtävän päätavoitteeseen, joka voi olla esim. kohteliaisuus erilaisissa palvelutilanteissa.

Kirjallisen vertaispalautteen ongelma on se, että se vie valtavasti aikaa. Yhden tekstin kommentointiin menee helposti 25 minuuttia silloinkin, kun opettajalla on valmiit kysymykset. Suuri osa vertaispalautteesta onkin suullista palautetta erilaisten suullisten tehtävien lomassa: opiskelijat auttavat tosiaan suullisia ja kirjallisia harjoituksia tehdessään tai vaikka vertaavat kotitehtävän vastauksia ennen kuin ne tarkistetaan yhdessä jne.

Vertaispalautteen antoon liittyy tietysti erilaisia sosiaalisia haasteita. Kaikki eivät mm. halua jakaa töitään muiden kanssa. Kirjallista palautetta annettaessa onkin hyvä, jos opiskelija saa itse valita kenelle antaa oman työnsä luettavaksi. Kynnys jakaa omia tuotoksiaan – niin suullisesti kuin kirjallisesti – tuntuu kuitenkin selvästi laskevan lukion edetessä. Se lienee yksi suurimpia lukion tavoitteita. Kynnys jakaa omia töistä tuntuu myös laskeneen sen jälkeen kuin aloimme hyödyntää oppimisalustoja. Töiden ja omien ideoiden jakamisesta koko ryhmälle tai pienryhmissä on tullut arkisempi käytäntö. Tähän ei mielestämme kuitenkaan pidä pakottaa, jos se on opiskelijalle ylivoimaista.

 

Annu Ojala
Englannin opettaja
Viikin normaalikoulu

2 kommenttia artikkeliin ”Kielten arvioinnista lukiossa

  1. Pirjo Pollari täällä kommentoi.
    En ole sanonut, että summatiivista arviointia ei voi käyttää formatiivisesti (päin vastoin, toivoisin sitä paljon lisääkin) vaan että suurten arviointigurujen (mm Black ja Wiliam) mukaan formatiivista arviointia ei periaatteessa pitäisi käyttää summatiivisesti, koska niiden funktio on erilainen. Puhtaasti ajateltuna formatiivisen arvioinnin ainoa tehtävä on edistää oppimista. Syy, miksi arvosanoja ei tässä vaiheessa kannusteta käyttämään on se, että formatiivisen arvioinnin aikana virheiden teon pitäisi olla täysin turvallista ja ne pitäisi nähdä oppimismahdollisuuksina ja ’aukkoina’, joita voi ja ehtii vielä paikata, ei arvosanan annon pohjana. Toki moni muu tutkija on sitä mieltä, että formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin kahtiajakoa ei pitäisi nähdä liian jyrkkänä, vaan käytännössä on olemassa niiden välinen summatiivis-formatiivinen tai formatiivis-summatiivinen alue, jossa on piirteitä kummastakin.
    Siis aivan kuten on ymmärtäkseni kuvaamassanne kielten arvioinnissa kyse.

    Mutta älkäämme takertuko sanoihin ja termeihin, joilla voi olla myös meistä itse kullekin hieman värittynyt merkitys. Tärkeintä on, että oppilaat ja opiskelijat saavat meiltä laadukasta ja monipuolista arviointipalautetta, joka edistää heidän oppimistaan!

    Tykkää

  2. Olipa hieno saada asiantuntijan kommentti kirjoitukseen! Pahoittelut
    siitä, että olin ymmärtänyt asian väärin ja kiitos osallistumisesta
    keskusteluun. Formatiivisen ja summatiivisen ero on meille vielä vähän
    epäselvä ja kommenttisi on meille hyödyllinen. Välitän ajatuksesi
    eteenpäin LOPS-ryhmässämme. // Annu Ojala.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s