Uutta toimintakulttuuria ja itsearviointia lukion uskonnon etiikan kurssilla

//Tuovi Pääkkönen, Tampereen yliopiston normaalikoulu

Kokeilin lukion uskonnon kurssilla Ihmisen elämä ja etiikka (UE3) tänä keväänä opiskelijoiden osallistamista käyttäen tutkivan ja yksilöllisen oppimisen työtapoja sekä itsearviointia. Suurin osa kurssin tunneista työskenneltiin yksin tai ryhmissä. Opettajan pitämiä kokoavia tunteja oli muutamia. Pyrkimyksenä oli erilaisia näkemyksiä etsien ja arvioiden sekä toisten kanssa keskustellen opiskella opetussuunnitelman mukaiset kurssin keskeiset sisällöt.

Kurssi jakautui kolmeen osaan:

  1. Monikulttuurisuus ja pakolaiskriisi
  2. Etiikka ja kristillinen etiikka
  3. Etiikka eri elämäntilanteissa

Ajankäytön takia jätin kurssiin kuuluvan kristillisen dogmatiikan vähemmälle käsittelylle ja jaoin sen keskeiset kysymykset sopiviin kohtiin opettamalla ne itse. Käytin kurssilla itse laatimaani sähköistä oppikirjaa sekä oheismateriaalina eri kustantajien uskonnon ja filosofian kirjoja.

Kurssin ensimmäinen osa oli yhdistelmä tutkivaa oppimista, opettajan pitämiä tunteja ja väittelyitä. Tunneilla opiskeltiin aluksi keskeisiä käsitteitä ajankohtaista pakolaiskysymystä koskien ja käytiin lyhyitä väittelyitä yleisimmistä pakolaisuuteen liittyvistä väitteistä. Kun tutkivan oppimisen osuus alkoi, opiskelijat etsivät itseään kiinnostavan tutkimusongelman monikulttuurisuus ja pakolaiskriisi -teemasta. Tutkimusongelma pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman selkeästi. Siitä etsittiin tietoa ja keskusteltiin yhdessä. Opiskelijat työskentelivät oman valintansa mukaan joko yksin tai 2-4 hengen ryhmissä. Myös yksintyöskentelijät saattoivat keskustella muiden kanssa. Tutkimusongelmaan pyrittiin löytämään useita näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia. Näistä laadittiin teksti, joka jaettiin opettajalle ja toisille nähtäväksi Showbiessä. Opettaja ja toinen opiskelijaryhmä kommentoivat tekstejä ja arvioivat ne asteikolla 1-3.

Uutta toimintakulttuuria ja itsearviointia lukion uskonnon etiikan kurssilla_kuva1.jpg

Kurssin toisessa ja kolmannessa osassa käytimme yksilöllisen oppimisen työtapaa. Opiskelija valitsi itselleen parhaiten soveltuvat tehtävät opettajan laatimista perustehtävistä, syventävistä tai analyyttisistä tehtävistä. Eri tasoilla suuntauduttiin eri arvosanoihin. Laadin tehtävät käyttäen hyväksi vanhoja koetehtäviäni, eri oppikirjojen tehtäviä ja tunneilla käyttämiäni harjoituksia. Tehtävien sopivaa määrää oli aluksi hankala arvioida, sillä oli vaikea sanoa, kuinka kauan opiskelijalta menisi taustatietojen etsimiseen, pohdintaan ja vastausten kirjoittamiseen. Päädyin lopulta 5-6 tehtävään, joka osoittautui sopivaksi määräksi. Katselimme kurssilla elokuvan American history X, joka kertoi rasismista. Tein kaikille tehtävätasoille myös elokuvan pohjalta kysymyksen.

Tehtävien tasot olivat seuraavat:

  • perustehtävät: tiedon haltuunotto (kirjasta tai netistä), toistaminen, jäsentäminen, ymmärtäminen
  • syventävät tehtävät: tiedon haltuunotto ja etsintä, tiedon syvällinen ymmärtäminen ja soveltaminen
  • analyyttiset tehtävät: tiedon etsintä, vertailu, analyysi, soveltaminen, uuden oivaltaminen

Tehtävät tehtiin yksin tai ryhmässä (jossa jäsenillä on valittuna sama taso). Syventävät eli ns. keskivaikeat tehtävät olivat selvästi kaikkein suosituimpia. Jotkut opiskelijat sanoivat suoraan, että eivät jaksa panostaa tähän pakolliseen kurssin kovin paljon ja valitsivat siksi perustehtävät. Jotkut osallistuivat kurssin aikana ylioppilaskirjoituksiin ja heille tuli siksi runsaasti poissaoloja. Heistä osa työskenteli tämän takia yksin ja teki tehtäviä tuntien ulkopuolella. Pyrin laatimaan tehtävät siten, että perustehtävät ja mahdollisesti syventävätkin tehtävät pystyisi suorittamaan oppituntien aikana. Analyyttisten tehtävien valitsijat kertoivat käyttäneensä tehtävien tekemiseen aikaa myös tuntien ulkopuolella. Näin kertoi myös osa syventävät tehtävät valinneista. Määrällisesti analyyttisiä tehtäviä valittiin suunnilleen saman verran kuin perustehtäviä. Syventäviä valittiin vähän enemmän kuin kahta muuta yhteensä.

Arvosanat muotoutuivat seuraavaa kaavaa soveltaen:
6:   kaikista osioista tehty perustehtävät
7:   kahdesta jaksosta perustehtävät, yhdestä syventävät
8:   kaikista osioista tehty syventävät tehtävät
9:   kahdesta jaksosta tehty syventävät, yhdestä analyyttiset tehtävät
10: kaikista osioista tehty analyyttiset tehtävät

Ajatuksena oli, että sinänsä jonkin tasoisen tehtävän tekeminen ei automaattisesti tuota tiettyä arvosanaa, vaan tehtävät oli tehtävä tason mukaan. Huolimattomasti tehdyt syventävät tehtävät eivät tuottaneet kahdeksikkoa, kun taas erittäin huolella tehtyinä niillä saattoi saada yhdeksikönkin. Näin yhden ryhmän kanssa kävikin. Määritin perustehtävät tasoksi 1, syventävät tasoksi 2 ja analyyttiset tehtävät tasoksi 3. Näin sain jälkimmäisten osioiden tehtävät yhteensopiviksi ensimmäisen osan tehtävien kanssa. Olisin voinut toki laatia ensimmäiseenkin osaan eritasoisia tehtäviä, mutta minusta monikulttuurisuus ja pakolaiskriisi -teeman käsittely toimi paremmin, kun en laatinut sitä varten spesifejä tehtäviä, vaan annoin opiskelijoiden itse määrittää tutkimuskysymyksensä.

2. ja 3.osion tehtävien vastaukset lähetettiin myös showbiehen, jossa arvioin ne. Vertaisarviointia ei tässä vaiheessa enää käytetty. Opiskelijat arvioivat myös itse työnsä ja työskentelynsä kurssin jokaisen jakson jälkeen. Arviointi tapahtui lomakkeella, joka oli erilainen yksilöille ja ryhmille. Sääntönä oli myös, että opiskelija ei saanut työskennellä samojen opiskelijoiden kanssa kaikissa osioissa. Hän ei näin myöskään voinut suorittaa kaikkia osioita yksin. Säännön noudattaminen ei tuottanut ongelmia. Kurssin arvosana määräytyi sekä tuntityöskentelystä että tehtävien tasosta ja sisällöstä. Kurssilla ei pidetty koetta.

Loppuarvioinnissa viimeisellä tunnilla kävin kaikkien ryhmien kanssa erikseen palautekeskustelun. Ryhmän suuren koon (yli 30 opiskelijaa) ja poissaolleiden takia jouduin jonkin verran yhdistelemään sekä yksin työskennelleitä sekä pareja. Työtapaan oltiin tyytyväisiä. Palautteen mukaan tehtävät olivat mieleisiä sekä sopivan haastavia ja niiden avulla opittiin keskeiset asiat. Opiskelijat arvostivat sitä, että he saivat itse valita tehtävien tason. Analyyttisten tehtävien tekijät olivat tyytyväisiä mahdollisuudesta näyttää osaamistaan. Kerroin jokaiselle opiskelijalle palautekeskustelussa hänelle kaavailemani kurssiarvosanan ja annoin mahdollisuuden myös antaa siitä palautetta ja perustella, miksi arvosanan pitäisi olla korkeampi. Paria tapausta lukuun ottamatta olimme yksimielisiä arvosanasta. Valtaosa opiskelijoista kannatti työtavan käyttämistä uskonnonopetuksessa myös jatkossa.

Tuovi Pääkkönen
Uskonnon opettaja
Tampereen yliopiston normaalikoulu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s