Sukukielet TVT:n avulla

// Maiju Hiiri (äidinkieli ja kirjallisuus), Emmi Huttunen (tietotekniikka) ja Emmilotta Kinnunen (äidinkieli ja kirjallisuus), opettajaharjoittelijat, Jyväskylän normaalikoulu

Toteutimme oppiaineintegraatioprojektin, jossa yhdistettiin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä tietotekniikan opetusta äidinkielen oppitunneilla. Opetimme yhdeksäsluokkalaisia, ja opetusaiheina olivat suomen kielen suku, erityispiirteet sekä asema kieliyhteisössä. (Vaikka tämä opetuskokonaisuus toteutettiin yläkoulun puolella, löytyy projektista sovellettavaa lukion puolellekin.) Projektin tarkoituksena oli, että oppilaat oppivat nämä aiheet siten, että tieto- ja viestintätekniikka tukevat oppimista mahdollisimman tehokkaasti.

sukukielet

Opetusaiheisiin liittyviä tavoitteita olivat kielten sukulaisuussuhteiden ymmärtäminen, suomen kielen erityispiirteiden hahmottaminen, kielen uhanalaisuuden syiden ja seurausten ymmärtäminen sekä äidinkielen merkitysten ja oman kielen aseman pohtiminen. Tavoitteisiin päästäksemme halusimme oppilaiden pystyvän eläytymään uhanalaisen kielen käyttäjän asemaan. Tietotekniikkaan liittyviä tavoitteita oppimisen tukemisen lisäksi oli tieto- ja viestintätekniikan monipuolisuuden lisääminen. Tarkoituksena oli, että tietotekniikka palvelee yhteistyöskentelyn tarpeita ja että sen laajat käyttömahdollisuudet tulevat esiin, esimerkiksi Skypen käyttömahdollisuudet työhaastatteluissa. Hyödynsimme projektissamme Kahootia, Notabilitya, Google Drivea, älytaulua ja Skypeä. Oppilaat työskentelivät iPadien kanssa tekemällä tehtäviä Notabilitylla. Oppilaat myös kirjoittivat yhteistoiminnallisesti uutisia Google Driveen.

Suomen sukukielet painottuivat oppitunneilla. Laadimme oppilaille älytaulutehtävän, jossa heidän tuli yhdistää jokainen suomen sukukieli oikeaan laatikkoon puhujamäärän perusteella. Olimme kirjoittaneet puhujamäärät näkyviin. Laatikoiden otsikoita olivat esimerkiksi uhanalaiset kielet ja erittäin uhanalaiset kielet. Puhujamäärä ohjasi oppilaita, ja tehtävä onnistuikin erittäin hyvin. Olimme laatineet toisenkin tehtävän älytaululla. Siinä oppilaiden tehtävä oli yhdistää samaa tarkoittavat sanat. Olimme valinneet sellaisia sanoja, jotka ovat samanlaisia juuri kielisukulaisuuden vuoksi. Sanapariin kuului aina suomenkielinen sana sekä samaa tarkoittava sana jollakin suomen sukukielellä. Älytaulutehtävät päätimme toteuttaa ryhmätehtävänä siten, että kaksi oppilasta oli sihteereinä älytaululla ja muu luokka istui omilla paikoillaan ja pohti tehtävää yhdessä sihteerien kanssa. Koko luokka osallistui tehtävien pohtimiseen. Meillä oli mielessä toinenkin toteutustapa: jokainen käy vuorotellen älytaululla siirtämässä kielten nimiä ja sanoja oikeaan paikkaan. Luovuimme ajatuksesta, sillä se ei olisi niin hyvin kehittänyt oppilaita. Tehtävissä oli nimittäin sekä helppoja että haasteellisia kohtia, joten haasteelliset olisivat saattaneet jäädä tekemättä. Koska koko luokka oli omalta osaltaan vastuussa tehtävän onnistumisesta, se pohdittiin yhdessä loppuun saakka. Emme ole varmoja, innostuivatko oppilaat tehtävän tekemisestä ja mitä heille jäi mieleen. Ainakin tehtävä onnistui hyvin.

Olimme pyytäneet muutamaa suomen sukukielten puhujaa osallistumaan tähän projektiin. Mukaan saatiin pohjoissaamen puhuja, viron puhuja sekä kaksi karjalan puhujaa, joista toinen puhui vienankarjalaa ja toinen liivinkarjalaa. Tarkoituksena oli, että oppilaat keksisivät heille kysymyksiä, jotka liittyvät kunkin haastateltavan kieleen. Toimittajuus-teema oli koko ajan projektimme taustalla: kaikki tehtävät valmistivat oppilaita haastatteluja varten. Oppilaat kehittivät kysymyksiä jokaisen kieliryhmän omaan Google Docs -tiedostoon, jotta useampi oppilas pystyi kirjoittamaan kysymyksiä samaan aikaan yhteiselle alustalle. Viimeisillä oppitunneilla oppilaat haastattelivat suomen sukukielten puhujia Skypen välityksellä. Skype-puhelut onnistuivat mielestämme erityisen hyvin: oppilaat olivat kiinnostuneita ja kuuntelivat, kun haastateltavat puhuivat. Oppilaat myös itse sanoivat, että Skype-puhelut olivat näiden integraatiotuntien parasta antia.

Miten sitten päädyimme ottamaan Skypen mukaan projektiin? Meissä heräsi ajatus, että oppilaiden kannalta olisi todella kiinnostavaa haastatella nuoria sukukielten puhujia. Näin he oikeasti ymmärtäisivät, että kielet elävät muissakin konteksteissa kuin pienissä kylissä kaukana kaikesta vanhojen ihmisten puhumina. Ajatuksena oli myös, että sukukielten puhujia voisi pyytää paikan päälle, jos mahdollista. Skype tuntui kuitenkin hyvältä idealta, sillä se paitsi harjaannuttaa oppilaita etähaastatteluun, myös pitää oppilaiden mielenkiintoa yllä aivan eri tavalla. Oman kokemuksemme mukaan Skype ja haastattelut suorastaan lumosivat oppilaat.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s