Historian opetuskokeilu uuden teknologian avulla

// Kimmo Kotro, Joensuun normaalikoulun historian lehtori

Neljällä historian opettajaopiskelijalla oli vielä toukokuun alussa opetuskokeilu toteuttamatta. Yhdessä sovimme, että teemme kaikki opetuskokeilut kerralla. Euroopan kulttuurihistoriaa käsittelevän kurssin 24 opiskelijaa jaettiin neljään ryhmään, jolloin kullekin harjoittelijalle tuli yksi vastuualue.

Oppitunti

Oppitunnin aiheena oli kerrata Euroopan kulttuurihistoriaa aina antiikista 1900-luvulle. Neljä eri oppimispistettä oli Joensuun kaupungin keskustassa noin 1,5 kilometrin päässä Norssilta. Opiskelijat kulkivat polkupyörillä pisteiden välillä, ja monet lainasivat pyörän kavereiltaan, sillä osa opiskelijoista tuli kouluun linja-autolla kymmenien kilometrien päästä.

Testasimme mahdollisimman uutta opetusteknologiaa. Lukion opiskelijat käyttivät joko omia älypuhelimiaan tai koulun tabletteja. Polkupyörien tankoon oli koululta saatavissa näppäriä telineitä, joihin mm. iPadit saatiin kunnolla kiinni.

Oppitunti oli koulupäivän viimeinen, mutta 75 minuuttia ei aivan riittänyt koko opetuskokeilun toteuttamiseen. Sovimme jo etukäteen, että ylimenevä aika ”hyvitetään” opiskelijoille, jolloin pystyimme opettamaan ilman kiireen tuntua.

heijoe3Liikkumisen perusrakenne oli neljä ryhmää ja neljä eri reittiä. Aivan ensimmäiseksi opiskelijat latasivat navigointiohjelma HeiJoen laitteisiinsa. Se opastaa karttapohjan, nuolen ja matkamittauksen avulla käyttäjänsä oikeaan pisteeseen. Oikeassa paikassa HeiJoe avaa tehtävänannot ja tarvittavan informaation. Ohjelmaa on käytetty koulumme opetuksessa jo tovin aikaa, joten lukiolaisille asia ei ollut uusi. Opetusharjoittelijat opettelivat HeiJoen toimintaperiaatteet ohjaustunnilla ja myöhemmin keskenään, kun he suunnittelivat kuljettavia reittejä.

Oppitunti alkoi aivan normaalisti historian luokassa ohjeiden annolla ja pienten yksityiskohtien varmistuksilla. Sitten ryhmät hajaantuivat pyöräillen eri puolille keskustaa, minne harjoittelijat ja minä menimme autoilla ehtiäksemme aiemmin pisteille. Jokaisessa pisteessä oli aikaa 15 minuuttia, ja siirtymiin olimme laskeneet menevän kaiken kaikkiaan puoli tuntia.

1. piste oli sijoitettu torin kulmalle, missä on esiintymiskatos sateen varalta. Paikalle saavuttuaan lukiolaiset aukaisivat Socrative-ohjelman, jonka ”huoneessa” oli sarja arkkitehtuuriin liittyviä monivalintatehtäviä. Ensimmäiset tehtävät liittyivät antiikin Kreikan pylvästyyppeihin. Rooman ja keskiajan jälkeen siirryttiin renessanssiin, barokkiin, rokokoohon ja 1800-luvun vaihteen uusklassismiin. Osa tehtävistä oli pääteltävissä aiemmin opitun perusteella, mutta monissa tehtävissä oli syytä käyttää myös nettiä apuna. Käytössä ollut aika riitti juuri tehtävien tekemiseen. Oli mukavaa seurata vastauksia reaaliaikaisesti netin kautta, vaikka olikin itse eri pisteellä.

2. piste oli Ilosaaren laguunilla. Toimme sinne vanhoja opetustauluja, joita olimme käyttäneet aiemmin oppitunneilla. Ensin nuoret saivat pareittain tutustua opetustauluunsa ja miettiä, mitä he siitä kertoisivat. Erillisenä lisätehtävänä oli pohtia kysymyksiä muiden parien esittelemistä tauluista, jotta olisi syntynyt reipasta opetuskeskustelua. Näin tapahtuikin, ja laguuni oli hyvä paikka kerrata Pisan Ihmeiden pihaa, Kölnin tuomiokirkkoa ja Leonardon Viimeistä ehtoollista. Tässä pisteessä uutta teknologiaa ei hyödynnetty, mutta vanhojen opetustaulujen käyttö sai varsin raikkaan vivahteen nuorten avatessa noiden pahvisten kuvien sanomaa Pielisjoen rannalla.

3. piste oli Joensuun kaupungintalon korkeassa tornissa. Se on suljettu yleisöltä, mutta saimme oikeuden käyttää sitä tähän opetuskokeiluun. Tornin huipulla historian opettajaopiskelija oli valmiina virtuaalilasien kanssa. Hänen älypuhelimeensa oli asetettu 360 asteen näkymä Pariisin Eiffel-tornista. Virtuaalilaseilla näkyi kaupunki 300 metrin korkeudelta. Vahvan kontrastin antoi Joensuun näköala noin 30 metristä. Pisteen tarkoitus oli olla lukiolaisille elämys, mutta samalla keskusteltiin impressionismin aikakaudesta, jolloin Eiffel-torni Pariisiin rakennettiin. Opettajaharjoittelija kertoi myös hieman siitä, millaista elämä oli Joensuussa, kun elettiin 1800-luvun loppua.

mainmenurnrlogo4. kohde oli Joensuun taitokorttelissa sijaitsevassa kahvilassa. Siellä lukiolaiset pelasivat Roll&Rock -ongelmanratkaisupeliä (heijoe.fi). Aiheena oli melkein koko kulttuurihistorian kurssi sisältäen kirjallisuutta, maalaustaidetta, arkkitehtuuria, arkielämää ja hivenen henkilöhistoriaakin mm. Aurinkokuninkaan hovista ja Michelangelon elämänvaiheista. Oikeisiin ratkaisuihin tarvittiin muistia, tiedonhakua, yhteistyötä ja oivaltamista. 15 minuuttia oli lyhyt aika, mutta ryhmien ei tarvinnutkaan ratkaista kaikkia tehtäviä.

Opettajaharjoittelijat olivat tyytyväisiä, sillä he oppivat uuden opetusteknologian käyttöä ja osasivat käyttää sitä pedagogisesti. Vaikka oppitunnin suunnitteluun kuluikin aikaa useita tunteja ja harjoittelijaryhmä joutui kokoontumaan keskenäänkin monta kertaa, se ei haitannut, sillä heistä opetusteknisten asioiden oppiminen oli mukavaa.

Opiskelijoiden palaute opetuskokeilusta oli myönteinen. Kun kurssin päätyttyä sain palautteen koko opintojaksosta, useimmat mainitsivat, että paras oppitunti oli juuri tämä opetuskokeilu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s